Särmä kateissa

On se hyvä, että yliopisto-opiskelijallakin riittää arkisia vapaapäiviä. Silloin on aikaa käydä esimerkiksi vaalipaneeleissa. Viime viikolla kävinkin parissa. Toinen näistä pidettiin Porin lyseolla, jolla on pitkät perinteet bisnesmiesten ja muiden menestyjien tuottamisessa. Johtuiko asia sitten tilaisuuden, esiintyjien vai koululaisten luonteesta ja / tai kiinnostavuudesta, ei kovin suurten salaisuuksien äärelle päädytty.

Jokainen voi arvata, mitä seuraa kun kukaan ei kyseenalaista. Populismi pääsee valloilleen. Populismi on sitä, jossa pienikin harmaa on pikimustaa ja pienikin vaalea kalpeata - nuorisojärjestöjen slangilla kevyesti liberaali Hitlerin kävelevä vastine ja uusiutuvien energiamuotojen puolestapuhuja Stalinin puolesta marssiva punikki.

Ne, jotka eivät osaa puhua populismia, peesaavat nuorisojärjestönsä tai emopuolueensa virallisia vaaliohjelmia. Erityisen surullista oli katsella paikallisen vihreän kiemurtelua puolueensa lanseeraaman perustulomallin edessä. Tämä mallihan tarjoaisi joka jannulle 400 - 500 euron summan kätöseen per kuukausi, sosiaalisesta statuksesta ja sukupuolesta riippumatta. Ihan pikkulapsille tätä onnea ei silti suotaisi, mutta silti:

- Kun tuloerojen kasvu ja ihmisten väliset sosiaaliset erot ovat tätä tasoa, miten tämä perustulo lisäisi ihmisten hyvinvointia? Tuloerothan olisivat samat edelleen jos kaikki todella saisivat saman summan lisätuloa, ihmetteli Lyseon paneelissa raumalainen sosialidemokraatti Kristiina Salonen, 27 vuotta.
Seuraus: vaivautunutta ähinää ja väliin haja-ajatus siitä, miten olisi kätevää kun raha tulisi vain yhdestä lähteestä eikä sitä tarvitsisi hakea monelta eri luukulta.
- Te voitte lukea siitä lisää vihreiden kotisivuilta, sai vihreiden ehdokas Hannu Tomperi, 36 vuotta, ähkäistyä.

Tämän pienen ristiriitatilanteen jälkeen ristiriidat loppuivatkin. Näyttäisikin siltä, että vaalipaneeleissa tulee todeksi klassinen ajatus "mitä isot edellä, sitä pienet perässä." Parlamentarismiahan on perinteisesti kritisoitu tasapäistävästä vaikutuksesta ja pohjoismaista parlamentarismia erityisesti siitä, että sen lopputuloksena kaikki haluavat vain hallitukseen - maksoi mitä maksoi. Lyseon tilaisuus olikin tässä mielessä kuin olisi sammiollisen vettä kyynikon kiukaaseen heittänyt.

Vihreiden ei kuitenkaan kannata vaipua synkkyyteen. Viime perjantaina niin Matti Vanhanen kuin SDP:n varapuheenjohtaja Piia Viitanenkin esittivät lempeän kosioviestin hallitusyhteistyötä silmällä pitäen. Se lienee näkökulmasta riippuen joko parlamentarismin parhaita tai huonoimpia puolia.