Tutkija Timo Tuikka tarttui 11.2. Hesarin sunnuntaidebatissa tärkeään aiheeseen. Tuikan mukaan politiikka on poistumassa politiikasta, kun puolueet eivät uskalla ottaa mihinkään kunnolla kantaa ja politiikka on muuttunut imagonmuokkaukseksi.
Isoja puolueita on helppo arvostella hajuttomuudesta ja mauttomuudesta. Tähänastisten vaalikeskustelujen perusteella puolueiden puheenjohtajat yrittävät miellyttää keskivertoäänestäjää ja välttelevät liian ideologisia kannanottoja.
Mutta ei hätää: pääpuolueiden aatteettomuuteen ja asiantuntijamaisiin lausuntoihin kyllästyneille löytyy vaihtoehtoja. YLE toteutti 8.2. julkisen palvelun tehtäväänsä. Se oli varannut kaksi tuntia prime time -aikaa ja marssitti ruutuun kaikki Suomen pienpuolueet. Siis ne, joilla ei ole edustajaa Arkadianmäellä.
Tv-tentti oli vähintään yhtä hyvää viihdettä kuin kaupallisilla kanavilla samaan aikaan pyörineet Lost ja House. Harvoin keskusteluohjelma huvittaa, säälittää, surettaa ja innostaa samaan aikaan.
Ohjelmassa esiintyi mm. kolmen eri kommunistipuolueen johtajat. Heitä yhdisti se, että jokainen oli riitaantunut edellisessä puolueessaan ja perustanut sen jälkeen uuden ryhmän, joka on edellistä oikeaoppisempi. Köyhien asialla -puolueen edustaja puolestaan poistaisi köyhyyden lakkauttamalla puoluetuet ja manaamalla demarit maan rakoon.
Eniten ohjelmassa hätkähdytti äärinationalisti, joka toivotti ”kaiken maailman mugabet ja ahmetit” pois maasta. Ehkä Suomi suomalaisille -vaatimukset vielä menivät sananvapauden piikkiin, mutta harvoin kuulee kenenkään kannattavan julkisesti oman käden oikeutta. Tämän turkulaisen kansanedustajaehdokkaan mukaan sakinhivutus olisi mitä mainioin tapa rangaista ulkomaalaistaustaisia rikollisia. Riittiköhän ehdokkaan kielenkäyttö täyttämään kansanryhmän vastaisen kiihotuksen tuntomerkit?
Ääriryhmillä ei onneksi ole ollut kovin vetovoimaisia ehdokkaita. Millainen mahtaisi olla eduskunta, joka koostuisi pienpuolueiden ihmisistä?
Suurten puolueiden värittömyys alkoi ohjelman aikana tuntua kodikkaalta ja turvalliselta. Jos ideologisuus tarkoittaa tänä päivänä samaa kuin yksisilmäisyys ja äkkijyrkkyys, niin ehkä konsulttien rakentamat imagopuolueet ovat parempi vaihtoehto.
Vai voisiko aatteellisuus sittenkin tarkoittaa jotain ihan muuta?
