Pitkien listojen vaikutus tuskin kuitenkaan jäisi tähän. Veikkaan, että jos ne otettaisiin käyttöön, puolueet ajautuisivat näkemyksissään nykyistä kauemmas toisistaan.
Vähitellen siirryttäisiin kahtia jakautuneeseen puoluekenttään. Seurauksena olisi joko kaksipuoluejärjestelmä tai todennäköisemmin pitkien listojen mallimaan Ruotsin tapainen kaksiblokkijärjestelmä. Siinä puolueet olisivat jo ennen vaaleja ryhmittyneet kahteen leiriin, joista enemmän ääniä saanut muodostaisi hallituksen.
Kahden leirin järjestelmä tuntuu nyky-Suomessa oudolta vaihtoehdolta, ja siitä tehdyt ehdotukset ammutaan yleensä nopeasti alas. Suomen puoluekentässä on tosiaan muutama kummajainen, jotka olisi hankala sijoittaa uuteen puoluekenttään. Jos siinä olisi vasemmistolainen ja oikeistolainen vaihtoehto, niin kuuluisiko Keskusta automaattisesti oikeiston ja vihreät vasemmiston leiriin? Entä mitä tehdä RKP:lle?
Saivartelut sikseen: Jos politiikan poliittisuutta halutaan lisätä ja yhteiskunnalliseen keskusteluun kaivataan särmää, niin kaksiblokkijärjestelmä on kiehtova vaihtoehto. Ennen muuta se tarjoaisi äänestäjille selkeät hallitusvaihtoehdot.
Kahden ryhmittymän järjestelmä nostaisi varmasti äänestysprosenttia, lisäisi nuorten aktiivisuutta ja synnyttäisi uudenlaista poliittista keskustelua. Vain yksi haittapuoli järjestelmässä olisi: samalla kun aktiivisuus lisääntyisi, suomalaiseen yhteiskuntaan pitkään kuulunut yhteistyön henki saattaisi rapautua.
Suomea on vuosikymmenet rakennettu vasemmiston ja oikeiston rajat ylittävillä hallituksilla, tupo-sopimuksilla ja konsensuksen hengessä. Kuka on valmis uhraamaan yhteistyöllä saavutetut edut, jos palkinnoksi tarjotaan ainoastaan – niin, paremmin toimivaa demokratiaa?
