Ääniä merten takaa

Helsingin kaupunki on palkannut ensimmäisen maahanmuuttojohtajansa. Kaupungin maahanmuuttopolitiikka oli ennen hajallaan eri virastoissa, nyt näitä asioita alkaa hoitamaan maahanmuutto-osasto. Helsingissä maahanmuuton paremmalla tolalla pyritään helpottamaan Suomeen muuttamista ja ennakoimaan paljon puhuttua työvoimapulaa.

Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen vaalipaneelissa Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen muistutti, että ihmisarvo on tärkein, ei ihmisen työarvo. Suomalaisen työvoiman tulevaisuutta ei voi hänen mukaansa laskea vain maahanmuuton varaan; kehittyvien maiden ihmiset tarvitsevat esimerkiksi lääkärinsä itse ja myös lähialueemme kohtaavat pian samanlaisen työvoimapulan kuin Suomi.

Poliitikkojen puhuessa maahanmuuttajista ongelma näyttää olevan siinä, että jokainen puhuu eri asiasta. Yksi ajattelee matalapalkkaisia aloja, joiden työntekijöiltä ei vaadita paljon koulutusta. Toisen mielessä väikkyvät korkeasti koulutetut luovat ihmiset, joiden avulla Nokia ei jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi suomalaiseksi menestystarinaksi. Kolmas kutsuu tulijoita elintasopakolaisiksi, eikä muista, että juuri niitä olivat Pohjois-Amerikkaan ja Ruotsiin muuttaneet suomalaisetkin.

Kokoomuksen Jyrki Katainen painotti paneelissa monikulttuurisuuden ja luovuuden kulkevan käsi kädessä. Työmarkkinajärjestöt korostavat, että ulkomaista työvoimaa tarvitaan täydentämään, ei korvaamaan tai syrjäyttämään suomalaista työvoimaa.

Perussuomalaisten Helsingin piirin puheenjohtaja Arto Välikankaalla sen sijaan oli mielessään aivan erilaiset tulijat. Välikankaan mielestä Suomen hallituksen on tehtävä yhteistyötä köyhien maiden hallitusten kanssa siten, että näiden maiden kansalaiset tietäisivät, ettei Suomi ole paratiisi, jossa voi elää yhteiskunnan tuella.

Panelistit kyllä vastasivat Välikankaalle kiivaasti, että pikemminkin tulee ongelmia saada väkeä maahan, jossa on kylmä ilmasto ja vaikea kieli. Eivätkä alkuasukkaiden kovat asenteet sopeutumista ainakaan helpota. Suomessa jotkut asiat muuttuvat hitaasti.

Kepan vaalisivut

Ilmaisia lääkkeitä joka vaivaan

Jos olisin eläkeläinen, äänestäisinkö senioripuoluetta? Kieltämättä se varmasti houkuttelisi. Kokoomus lupaa poistaa lääkkeiden arvonlisäveron, mutta senioripuoluepa lupaa lääkkeet kokonaan ilmaiseksi. Ja ilmaiset sairaalakulut eläkeläisille!

Lisäksi senioripuolue lupaa palauttaa sataprosenttisesti palkkakehitystä seuraavan eläkeindeksin, siinä missä muut puolueet tyytyvät korkeintaan ylimalkaisesti hiukan muuttelemaan indeksiä. Minä en osaa laskea indeksipistelukuja, ja vaikka osaisinkin, en ymmärtäisi niitä. Siksi onkin hyvä luvata vähintään sata prosenttia. Sen ymmärtävät kaikki.

Miten antaa konkreettisia lupauksia ja välttää populismi? Ei näemmä oikein mitenkään. Ilmaiset lääkkeet ja sairaalakulut kuulostavat kuitenkin jo sen luokan humpuukilta, ettei sitä oikein enää voi laskea edes populismiksi. Aliarvioiko senioripuolue täysin ikäihmisten arvostelukyvyn vai onko kyseessä tietoinen valinta?

Eivätkö ikäihmiset sitä paitsi syö jo nyt liikaa lääkkeitä, vaikka lääkkeet kalliita ovatkin?

Hmm, mitähän demarit lupaavat? ”Sitoudutaan nykytasoisten eläkkeiden hoitamiseen”. Yhtäältä voi ajatella, että eihän tässä luvata mitään. Niidenkö eläkkeiden, jotka eivät riitä mihinkään? Toisaalta lupaus on ainakin rehellinen: mikään ei muutu. Vasemmistoliitto taas lupaa parantaa pientä eläkettä saavien eläketurvaa. Eläketurvan parantaminen ja turvasta puhuminen sisältänee toivoa. Ei indeksejä. Mutta missä on konkreettisuus?

Kysymys eläkkeiden riittävyydestä palautuu pohdintaan siitä, mikä rahasumma riittää elämiseen ja tarkemmin siihen, mikä on riittävä elintaso. Maksimi kansaneläkkeen määrä, jota voi saada yksin elävä, ensimmäiseen kuntaryhmään kuuluvassa kunnassa asuva eläkeläinen, on tällä hetkellä 524,85 euroa.

Moni vanha ihminen on totuttautunut elämään niukasti ja säästeliäästi, vaikka se ei olisi ollut välttämätöntäkään. Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon.

Suurille ikäluokille ja sitä nuoremmille sen sijaan markkinoidaan vaikka minkälaisia seniorien elämyseläkepäiviä. Mitä kaikkea unelmia eläkkeelle jätetäänkään, kun nuorempana aika ei riitä mihinkään, koska täytyy työskennellä ja – kerryttää eläkettä?

Senioripuolue

Muutto Italiaan

Jotain tolkkua pillerimääriin