Vihdoinkin poliittinen morsian

Tulihan se sieltä! Susan Kurosen poliittinen merkitys nimittäin.

Olen huvittanut itseäni jo pitkään ihmisten vihalla ja hämmennyksellä. Tätäkin enemmän olen huvitellut lehdistön hämmennyksellä (linkkaisin, mutten osaa valita).

Keskiviikkona suuri pato murtui: Susan saattoi kuulla valtiosalaisuuksia! Hui kauhistus! Hyi häpeä!

Ilta-Sanomat onnistui ensimmäisenä keksimään jotain "kovan uutisen" kriteerit täyttävää kirjoitettavaa tästä kansakunnan sylkykupista. IS omisti kokonaisen sivun sen pohdintaan, josko Kuronen myisi kuulemiensa puhelinkeskustelujen sisällöt eniten tarjoavalle - ja miksei myisi, onhan vastaavaa tapahtunut muuallakin maailmassa...

Susan Kuronen on vihdoin poliittinen asia.

Käsi ylös ne, joiden mielestä ollaan jo liian pitkällä. Eikö tämä yksityisen henkilön demonisoiminen jo riitä?

Pahinta tässä kaikessa on linkkaamani adressi. Kuvitteleeko joku allekirjoittaja todella, että lehtijutut Kurosesta loppuvat, jos esimerkiksi yli 60 tuhatta allekirjoittaa? Tai 100 tuhatta? Esitän ihan arvauksena, etteivät lopu. Viha edeltää ostopäätöstä, lööppitehtaalla tiedetään.

Sitten lopuksi haaste itseään laatulehdiksi kutsuville. Työskennellessäni maakuntalehdessä olen oppinut, että vaikkapa kaavoitusuutisissa päätöksenteon prosessi tulee aina toistaa ja selventää. Kuka selventäisi yleisölle sen, miksi Kuronen ei vaikene?

Siksi, ettei haasteeseeni tartuta, annan pienen vinkin: Pääministerimme morsian ei ole kirjoittanut yhtään ainutta lehtijuttua itsestään.