Väärät miehet ankkureina?

Aamulehden torstain etusivu todistaa, että isojen puolueiden henkilövalinnat vaalivankkureiden ohjaajiksi eivät ole menneet ihan nappiin. Koska Jyrki Kataisen kyyristely Sauli Niinistön varjossa ei ole enää mikään uutinen, jutun kärkeen on saatu demarien imagopulma.
Kyselututkimuksen mukaan kansa tykkää rauhanmerkki rintapielessä maailmalla heiluvasta ulkoministeri Erkki Tuomiojasta enemmän kuin hyvinvointihuutokaupan voittaneesta Eero Heinäluomasta.
Tästä viriää helposti kolme arvausta ja yksi kysymys.
Arvaus: demareiden vaalitaktikot eivät mieti vetovastuun vaihtamista.
Toinen arvaus: kokoomuksen vaalitaktikot eivät tunnusta miettivänsä.
Kolmas arvaus: demarien vaalitenttisparrauksissa otetaan ainakin varmuuden vuoksi mittaa kuvitellusta Saulista.
Kysymys: missä vaiheessa Katainen tekee "isänmaallisen" teon ja väistyy Niinistön edeltä?
Viileän vaalitaktiikan näkökulmasta ajatellen veto näyttää välttämättömältä. Niinistö nousisi ainakin hetkeksi kampanjan huomiopisteeksi. Katainen saisi epäitsekkään miehen maineen. Sillä voisi vaikka suosio nousta seuraavassa gallupissa.

Viriilille äänestäjälle kortsu kouraan

Suomen eduskuntavaaliehdokkaat voisivat ottaa mallia Ranskan presidentinvaaleissa ehdolla olevasta sosialistien Sègoléne Royalista. Hänen vastikään julkistamassa Sadan kohdan vaaliohjelmassa huomioidaan myös nuoret – muinakin kuin opiskelijoina. Royal esimerkiksi tahtoo taata nuorille ilmaiset ehkäisyvälineet.

Tammikuussa saimme jälleen kuulla, että suomalaisnuorten klamydiatartunnat ovat lisääntyneet hälyyttävästi. Myös hiv-infektioita todettiin enemmän viime vuonna kuin edellisenä.

Klamydiatartunnat jopa kaksinkertaistuivat erittäin nuorten, eli 10–14-vuotiaiden ryhmässä. Tartunnan saajista valtaosa oli tyttöjä. 15–19-vuotiailla, tartuntoja oli 3 325, joista noin 800 pojilla ja miehillä.

Tartuntatauteja seuraava Kansanterveyslaboratorio mieltää, että tartuntojen yleistyminen etenkin alle 20-vuotiailla naisilla kielii seksuaalikäyttäytymisen muutoksesta.

Mutta miten uutiseen reagoivat vaalikoneitaan käynnistelevät puolueet? Yllättävää kyllä, hyvin harva otti luvuista onkeensa.

Tarkastelekovatkohan poliitikot ehkäisydilemmaa samoista vinkkeleistä, kuten energiatuotantokysymystä, eli omavaraisuuden ja työllistämisen kannalta? Eihän meillä tosiaankaan ole omaa kortsutehdasta. Lähin kortonkilaitos on Ruotsissa, ja kuka nyt naapurin kumiteollisuuteen luottaisi.

Jep, hissuteltava ulkopoliittinen turvallisuuskysymys tämäkin.

Tyrmistyttää, etteivät puolueet edes reagoineet viestiin. Pusketaan vain kalliilla kampanjakoneistoilla läpi kahta-kolmea teemaa, eikä edes pysähdytä pohtimaan nuorille tärkeitä kysymyksiä. Tämä kuvaa myös hyvin ehdokkaiden ikärakennetta.

Klamydiatartuntoja ei voi haudata edes ydinjätteen tapaan maan uumeniin. Infektiot muodostavat tikittävän aikapommin, jonka sirpaleet aiheuttavat lapsettomuutta.

Jotkut nuorista ehdokkaista eivät kuitenkaan arastele puhua hälyttävistä tilastoista. Vihreiden Oras Tynkkynen mainitsee blogissaan: ”Stakesin Seksuaaliterveyden edistäminen Suomessa -muistion (työpapereita 5/2006) mukaan nuorten käyttämissä ehkäisymenetelmissä on tapahtunut siirtymää kondomeista ehkäisypillereiden käyttöön. Myös muissa ikäryhmissä on siirrytty sukupuolitautien ehkäisyn kannalta heikompaan vaihtoehtoon. Mikä huolestuttavinta, noin 1/6 yhdynnässä olleista peruskouluikäisistä jättää ehkäisyn kokonaan käyttämättä. Ehkäisyn väliin jättävien osuuden vähentäminen vaatisi Stakesin mukaan tuntuvaa lisäsatsausta seksuaalikasvatukseen ja nuorten terveyspalveluihin. Arvonlisäveron poisto lisäisi kondomien houkuttelevuutta ensisijaisena tai täydentävänä ehkäisyvälineenä.”

Mikä jottei, jaetaan ilmaisia kortusuja jo niiden nuorten ja viriilien kouraan, jotka käyvät äänestämässä.

Kuinkahan suuria lukuja tarvitaan, että poliitikot heräisivät laajemmin penäämään seksuaalikasvatuksen lisäämistä kouluihin?

Sentään vihreät nuoret kommentoivat seksitartuntojen kasvua opintotuki-kirjoittelun lisäksi. He vaativat opiskelijaliiton kanssa nuorille ilmaisia kumeja ja parempaa valistusta. He mainitsevat, että 15-19-vuotiaiden teettämät abortit ovat lisääntyneet.

Lisäksi on huomioitava, että katumuspillerin saa ostaa nyt apteekista ilman reseptiä: viime hetken pelastus katumuksenkin uhalla on helpommin saatavilla.

Väestöliiton kyselyistä käy ilmi, että koululaisten tietotaso seksitaudeista vaihtelee voimakkaasti kouluittain. Väestöliiton mielestä kondomit ja ehkäisypillerit tulisi antaa ilmaiseksi niitä tarvitseville alle 20-vuotiaille muiden Pohjoismaiden tapaan.

Nahkurin orren varjossa

Viisi vuotta sitten kirjoitin yliopiston pääsykokeissa siitä, kuinka tavallinen kansa ajettiin marginaaliin uutisissa viidennestä ydinvoimalasta. Rakennuspäätöksen teki tuolloin eduskunta asiantuntijoiden suosiollisella avustuksella.

Olisi upeaa voida sanoa aikojen ja tapojen muuttuneen, vaan ei. Tarkkailkaa vaikkapa keskustelua ilmastonmuutoksesta. Äänessä ovat milloin elinkeinoelämä talouden puolijumalapuheenjohtajineen, milloin maan tai ydinvoiman ystävät. Me, tavallinen kansa, pääsemme parhaassa tapauksessa päivittelemään säätä.

Okei, kansalaisjournalismista on vauhkottu jo niin kauan, etten edes aloita.

Viime viikolla saimme eteemme ensimmäisen todellisen vaalitaistelun. Vihreiden Heidi Hautala uskaltautui avoimeen riitaan puhemies Paavo Lipposen kanssa.

Nahkurin ja hänen kuuluisan ortensa varjoon jäi valitettavasti taas se merkittävin seikka: etujärjestöjen rooli politiikassa.

Suomalainen politiikka on ennen kaikkea konsensusta. Tämä kävi minulle selväksi viimeistään kuukausi sitten, kun selvitin suomalaisen rikoksentorjunnan keinokokoelmaa. Kolmesta haastatellusta asiantuntijasta kolme sai palkkansa oikeusministeriöstä. Kaikki toivoivat, ettei juttumme saisi aikaan julkista keskustelua rikollisuudesta. Tulevat vielä tänne sotkemaan meidän ohjelmamme...

Lipposen ja Hautalan sanailussa oli pohjimmiltaan kyse siitä, kenen tutkimuksiin vedotaan. Hautala on kiitettävästi ajanut läpinäkyvyyttä niin EU:ssa kuin kotimaassakin. Hyvä niin, mutta miksei ydinvoiman lobbareita saisi uskoa siinä missä Maan ystäviä, kyseenalaisti Lipponen.

Oikein ajettu, oikein kyseenalaistettu. Minua jäi vain ihmetyttämään puhemiehen innokkuus ryhtyä valitsemaan puolia kuin hiekkalaatikolla konsanaan. "Kuka on mun kaa, kuka Heidin?" Hitto, käsillä oli kunnon keskustelu oikeasta asiasta!