Suomenruotsalaisten medioiden vaalijutuissa pidetään omien puolta. Esimerkiksi Vasabladet kehotti jo tammikuun pääkirjoituksissaan ruotsinkielisiä äänestämään RKP:tä, Ruotsalaista kansanpuoluetta, ja muutenkin kirjoituksista havaitsee hengennostatuksen “omien” kannattamiseen.
Kristillisdemokraattien suunnalta on kuulunut jupinaa siitä, että RKP on ollut mukana hallituksessa liian pitkään ja voisi vaihteeksi kokeilla oppositioroolia. Vihreiden haaveena taitaa olla RKP:n syrjäyttäminen hallituksesta. Muissakin puolueissa on jäseniä, jotka jo ennen vaalitulosten kuulemista kannattavat RKP:n siirtämistä oppositioon. RKP toivoo arvostelun kääntyvän lopulta puolueen eduksi, kun suomenruotsalaiset puolustautuvat ja aktivoituvat äänestämään.
Olen välillä epäillyt, päätyykö RKP jonkinlaiseksi joojoo-puolueeksi, joka yrittää miellyttää kaikkia saadakseen ääniä muiltakin kuin ruotsinkielisiltä kansalaisilta. Jossakin vaiheessa puolue ilmoitti olevansa “suomalainen kansanpuolue” eikä suinkaan pelkkä kielipuolue. Mainoslause on edelleen käytössä, mutta epäilyni tärkeimpien äänestäjien unohtamisesta kumosi lapsiasiavaltuutetun kysely, johon puolueet vastasivat. Kysymysten aiheena oli lasten hyvinvointi. Kun lapsiasiavaltuutettu kysyi, mitä lasten ja nuorten palveluita puolueet kehittäisivät, RKP:n vastaus oli “Iltapäivätoiminta kouluissa, kielikylvyt.”
Kielikylvyt? Todellakin, kielikylvyt? Ei päivähoito, ei kouluterveydenhuolto, ei mielenterveyspalvelut. Kielikylvyt. Olen lukenut tutkimustuloksia, joissa suomenruotsalaisten todetaan olevan muita suomalaisia onnellisempia. Ehkä puolue perustelee samoilla tutkimuksilla suorastaan omituista vastaustaan: tehdään kaikista lapsista suomenruotsalaisia – vähintään kaksikielisiä – niin onnellisuus on taattu. Tuolla vastauksella en usko suomenkielisten ääniä tippuvan ja muutama ruotsinkielinenkin saattaa antaa äänensä jollekin muulle kuin Ruotsalaiselle kansanpuolueelle.
