Kansanedustajia ja imagoyksilöitä

Vaatimattomat suomalaisetkin jaksavat aina sopivassa välissä ylpeillä sillä, että juuri Suomessa miehet ja naiset olivat tasa-arvoisia äänestäjiä ja ehdokkaita ensimmäisenä maailmassa.

Mutta mikä on muuttunut sadassa vuodessa? Maa ainakin, mutta onko eduskunta pysynyt mukana? Poliitikon ihonväri ja sukupuoli korostuvat yhtä lailla USA:n presidenttikandidaattien kampanjoinnissa kuin kansanäänestyksessä Arkadianmäelle.

Hollantilainen ystäväni sanoi, että hänen mielikuvissaan Suomi on kuin Alankomaat 90-luvulla: Hyvinvointijärjestelmä on vielä purkamatta ja kansainvälistyminen käynnissä. Tulisiko Helsingin kaupunginvaltuutettu Zahra Abdullasta sitten Suomessa sellainen edelläkävijä kuin Ayaan Hirsi Alista Alankomaissa, ulkomaalaissyntyinen kansanedustaja.

Vuoden maahanmuuttajamies-palkintoa ei Suomessa jaeta. Maahanmuuttajanainen-palkinto sen sijaan kyllä. Abdulla sai palkinnon muutama vuosi sitten. Maahanmuuttajanaisten julkisuussuhde vaikuttaa jotenkin helpommalta kuin maahanmuuttajamiesten. Naiseudella saa politiikassakin median huomion. Vaikka huomion taso sitten olisikin vaatteissa, kampauksessa ja meikeissä.

Mutta miksi vaikka suomenvietnamilainen äänestäisi esimerkiksi suomenetiopialaista? Ajatteleeko äänestäjä maahanmuuttajaehdokkaan edustavan maahanmuuttajia? Heidi Hautala on kertonut äänestäneensä viime eduskuntavaaleissa Zahra Abdullaa.

Nyt kansanedustajaehdokkaina on 30 maahanmuuttajataustaista ihmistä. Heistä osa on sellaisten puolueiden listoilla, joilla ei tunnu olevan maahanmuuttoon minkäänlaista osaa tahi kiinnostusta. Mutta palveleeko sekään ketään, että tiedotusvälineet leimaavat näitä ehdokkaita imagosyistä valituiksi.

Mutta kuten tässäkin blogissa on jo useaan otteeseen todettu, asiat eivät välttämättä sillä parane, että ihminen äänestäisi ihmistä. Äänensä loppusijoitusta ei voi tietää, ja valittuja sitoo puoluekuri.

Taitaapa suomalaisilla olla syytä ylpeilyyn sittenkin, kun USA:n presidentti on nainen, ja ehkäpä vielä joku muu kuin valkoinen. Tosin sitten kun näin käy, eivät ihonväri ja sukupuoli enää ehkä olekaan niin ihmeellinen juttu.

Aivoimun uhrit

Kimppakämppäämme muutti nuori australialaisnainen. Hänenlaisensa maahanmuuttajat taitaisivat kelvata kenelle tahansa. Paitsi Perussuomalaisille.

24-vuotias biokemisti aloittelemassa tohtoriopintojaan Alzheimerin taudista. Tätä ennen hän on asunut jo Euroopassa ja innostui muuttamaan Suomeen suomalaisiin tutustuttuaan.

Hänen Suomeen muuttoaan helpotti se, että sukunsa on kotoisin Alankomaista, ja hän itsekin on EU-kansalainen. Käytännön esimerkin suomalaisesta byrokratiasta ja maahanmuuttajista tarjosi kuitenkin heti yksinkertainen asia: todistus oleskeluoikeuden rekisteröinnistä. Kyseinen paperi kolahti postiluukusta. Uudella asukkaallamme ei ollut aavistustakaan, mikä paperi kuoresta löytyi. Koko arkki oli suomeksi. Kielitaidottoman on vaikea arvailla suomalaisia sanoja. Paikallisille ystäville on tarvetta tavallisessa arjessa.

Eduskuntavaalikampanjoissa maahanmuutto muodostuu arvokysymykseksi, joka määrittelee puolueen inhimillisyyttä. Suomalainen äänestäjä ei taida pohtia, mitä kansanedustajat tällaisille asioille voivat, tai miten ministerit vaikkapa EU-tasolla voivat vaikuttaa Euroopan sulkeutumiseen tai avautumiseen. Jotain kuitenkin kertoo puolueen kanta siitä, ketä ja paljonko Suomen rajojen sisäpuolelle toivotetaan tervetulleeksi.

Eräs puolueiden mielipiteitä jakava seikka on ulkomaalaisten maksuton koulutus. Opetusministeri Antti Kalliomäki on sanonut, että maksut voitaisiin ottaa käyttöön vain, jos ne parantavat kansainvälistymistä korkeakouluissa. Mitä tämä sitten tarkoittaisi? Kenen kanssa kansainvälistyä, jos tänne ei tule ketään lukukausimaksuja maksamaan. Kalliomäen mukaan maksut eivät myöskään saa olla avaus suomalaisen korkeakoulujärjestelmän muuttamiselle maksulliseksi. Epäilen.

Yleensä ulkomaalaiset opiskelevat Suomessa stipendin tai apurahan turvin tai muilla varoilla. Ulkomaalaisen opiskelijan on itse huolehdittava toimeentulostaan, Suomen valtio ei sitä tee.

Ainakin Suomeen uskaltautuneet tekevät elämästä kiintoisampaa. Ehkäpä niin voisi käydä muuallakin kuin kimppakämpissä. Sitä ennen voi itse kukin testata vaikka suomalaisuuttaan.

Ääniä merten takaa

Helsingin kaupunki on palkannut ensimmäisen maahanmuuttojohtajansa. Kaupungin maahanmuuttopolitiikka oli ennen hajallaan eri virastoissa, nyt näitä asioita alkaa hoitamaan maahanmuutto-osasto. Helsingissä maahanmuuton paremmalla tolalla pyritään helpottamaan Suomeen muuttamista ja ennakoimaan paljon puhuttua työvoimapulaa.

Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen vaalipaneelissa Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen muistutti, että ihmisarvo on tärkein, ei ihmisen työarvo. Suomalaisen työvoiman tulevaisuutta ei voi hänen mukaansa laskea vain maahanmuuton varaan; kehittyvien maiden ihmiset tarvitsevat esimerkiksi lääkärinsä itse ja myös lähialueemme kohtaavat pian samanlaisen työvoimapulan kuin Suomi.

Poliitikkojen puhuessa maahanmuuttajista ongelma näyttää olevan siinä, että jokainen puhuu eri asiasta. Yksi ajattelee matalapalkkaisia aloja, joiden työntekijöiltä ei vaadita paljon koulutusta. Toisen mielessä väikkyvät korkeasti koulutetut luovat ihmiset, joiden avulla Nokia ei jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi suomalaiseksi menestystarinaksi. Kolmas kutsuu tulijoita elintasopakolaisiksi, eikä muista, että juuri niitä olivat Pohjois-Amerikkaan ja Ruotsiin muuttaneet suomalaisetkin.

Kokoomuksen Jyrki Katainen painotti paneelissa monikulttuurisuuden ja luovuuden kulkevan käsi kädessä. Työmarkkinajärjestöt korostavat, että ulkomaista työvoimaa tarvitaan täydentämään, ei korvaamaan tai syrjäyttämään suomalaista työvoimaa.

Perussuomalaisten Helsingin piirin puheenjohtaja Arto Välikankaalla sen sijaan oli mielessään aivan erilaiset tulijat. Välikankaan mielestä Suomen hallituksen on tehtävä yhteistyötä köyhien maiden hallitusten kanssa siten, että näiden maiden kansalaiset tietäisivät, ettei Suomi ole paratiisi, jossa voi elää yhteiskunnan tuella.

Panelistit kyllä vastasivat Välikankaalle kiivaasti, että pikemminkin tulee ongelmia saada väkeä maahan, jossa on kylmä ilmasto ja vaikea kieli. Eivätkä alkuasukkaiden kovat asenteet sopeutumista ainakaan helpota. Suomessa jotkut asiat muuttuvat hitaasti.

Kepan vaalisivut