Vaatimattomat suomalaisetkin jaksavat aina sopivassa välissä ylpeillä sillä, että juuri Suomessa miehet ja naiset olivat tasa-arvoisia äänestäjiä ja ehdokkaita ensimmäisenä maailmassa.
Mutta mikä on muuttunut sadassa vuodessa? Maa ainakin, mutta onko eduskunta pysynyt mukana? Poliitikon ihonväri ja sukupuoli korostuvat yhtä lailla USA:n presidenttikandidaattien kampanjoinnissa kuin kansanäänestyksessä Arkadianmäelle.
Hollantilainen ystäväni sanoi, että hänen mielikuvissaan Suomi on kuin Alankomaat 90-luvulla: Hyvinvointijärjestelmä on vielä purkamatta ja kansainvälistyminen käynnissä. Tulisiko Helsingin kaupunginvaltuutettu Zahra Abdullasta sitten Suomessa sellainen edelläkävijä kuin Ayaan Hirsi Alista Alankomaissa, ulkomaalaissyntyinen kansanedustaja.
Vuoden maahanmuuttajamies-palkintoa ei Suomessa jaeta. Maahanmuuttajanainen-palkinto sen sijaan kyllä. Abdulla sai palkinnon muutama vuosi sitten. Maahanmuuttajanaisten julkisuussuhde vaikuttaa jotenkin helpommalta kuin maahanmuuttajamiesten. Naiseudella saa politiikassakin median huomion. Vaikka huomion taso sitten olisikin vaatteissa, kampauksessa ja meikeissä.
Mutta miksi vaikka suomenvietnamilainen äänestäisi esimerkiksi suomenetiopialaista? Ajatteleeko äänestäjä maahanmuuttajaehdokkaan edustavan maahanmuuttajia? Heidi Hautala on kertonut äänestäneensä viime eduskuntavaaleissa Zahra Abdullaa.
Nyt kansanedustajaehdokkaina on 30 maahanmuuttajataustaista ihmistä. Heistä osa on sellaisten puolueiden listoilla, joilla ei tunnu olevan maahanmuuttoon minkäänlaista osaa tahi kiinnostusta. Mutta palveleeko sekään ketään, että tiedotusvälineet leimaavat näitä ehdokkaita imagosyistä valituiksi.
Mutta kuten tässäkin blogissa on jo useaan otteeseen todettu, asiat eivät välttämättä sillä parane, että ihminen äänestäisi ihmistä. Äänensä loppusijoitusta ei voi tietää, ja valittuja sitoo puoluekuri.
Taitaapa suomalaisilla olla syytä ylpeilyyn sittenkin, kun USA:n presidentti on nainen, ja ehkäpä vielä joku muu kuin valkoinen. Tosin sitten kun näin käy, eivät ihonväri ja sukupuoli enää ehkä olekaan niin ihmeellinen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti