Tilastojen mukaan valtaväestöstä noin kuusi prosenttia on homoseksuaaleja. Numero kuulostaa pieneltä, koska 94 prosenttia on muuta. Median päähenkilöt ja politiikan johtajat ovat yleensä keski-ikäisiä tai sen vaiheen ylittäneitä miehiä, joiden ymmärrys rajoittuu käsittämään ainoastaan miehen ja naisen yhdessäolon. Jo äidinmaidosta imetty perhemalli on ja pysyy eikä muita vaihtoehtoja oteta huomioon. Myös näissä vaaleissa tabu, seksuaalivähemmistöt, jäävät valtamediassa huomioimatta eivätkä suurin osa ehdokkaistakaan näe syytä puhua tasa-arvosta muuten kuin työelämän eurojen ja sukupuolten tasolla. Vastakkainasettelun aika, seksuaalisuuksien kannalta, ei ole ohi.
Suomenruotsalaisia on Suomessa suurin piirtein saman verran kuin seksuaalivähemmistöjä. Ruotsinkieltä puhuvalla vähemmistöväestöllä on oma puolue, joka on istunut hallituksessa vuodesta 1979 lähtien. Ruotsalaisten kansanpuolueella on ollut vähintään kymmenkunta edustajaa eduskunnassa aina, mikä ei ole suhteellista seksuaalivähemmistöjen edustajien kanssa. Jos Oras Tynkkynen on ainoa homoseksuaaliksi ilmoittautunut läsnä olevista päättäjistä, seksuaalivähemmistöjen edustus jää alle prosenttiin kahdestasadasta kansanedustajasta.
Suomenruotsalaisten asema Suomessa ei ole suoraan verrattavissa seksuaalivähemmistöihin, sillä eri kieli ei rajoita oikeuksia Suomessa, toisin kuin eri seksuaalisuus. Ilman seksuaalivähemmistöjen edustajia tasa-arvon toteutuminen on vaikeaa, sillä valtaväestö ei jaksa olla kiinnostunut pienien prosenttien ongelmista. Uusien kaappien ovien raottaminen eduskunnassa aukaisisi silmät sekä Arkadianmäellä että mediassa. Kaapista putkahtaisi tilastojen mukaan kaksitoista kansanedustajaa, jotka saisivat varmasti enemmän näkyvyyttä niin mediassa kuin eduskuntasalissakin. Tasa-arvosta voitaisiin jopa keskustella muutenkin kuin eurojen tasolla.
4 kommenttia:
Aika mielenkiintoista rinnastaa keskenään suomenruotsalaiset ja homoseksuaalit.
Toisaalta kirjoitus herätti miettimään, millä perusteella juuri suomenruotsalaisilla on oma puolue, ei muilla vähemmistöillä. Olisiko niin, että muut vähemmistöt eivät ole tulleet edes ajatelleeksi perustaa omaa puoluetta, tai sitten ajatuksesta on luovuttu leimautumisen pelossa.
Jos homoseksuaaleilla olisi oma puolue, mikä estäisi myös muita seksuaalisuuden kautta itseään peilaavia perustamasta omaa poliittista puoluetta?
Transvestiittien, transseksuaalien, transgendereiden, s/m-henkisten ym. puolueet voisivat hyvinkin olla seuraavana. Monella vanhalla puolueella olisi silloin syytä pelkoon.
Sen verran erilaisia suuntautumisia niidenkin jäsenten komeroista löytynee.
"Jos Oras Tynkkynen on ainoa homoseksuaaliksi ilmoittautunut läsnä olevista päättäjistä, seksuaalivähemmistöjen edustus jää alle prosenttiin kahdestasadasta kansanedustajasta"
Mielenkiintoisinta olisi tietää kuinka moni on biseksuaali...huomattavasti usempi kuin Oraksen alle prosentti :)
Poliittinen mielipide totta kai perustuu ihmisen kokemuspohjaan, jota muokkaa myòs seksuaalisuus.
Olen silti hieman skeptinen yhden asian puolueiden suhteen. Ruotsin feministinen puolue ei juuri nàytà sykàyttàneet. Suomesta esimerkillinen vertailukohta on Vihreàt, jotka ainakin minun nàkòkulmasta olivat vielà vuosi sitten melkoisessa ideologisessa ilmakuopassa, kun puole puolueen perààn alkoi kannattamaan luonnonarvoja.
Enpà tiedà, kuinka suurta kansajoukkoa saa uurnille Lehtisen mainitsema s/m-puolue. Onko seksuaalisuus sittenkààn syy àànestàà?
Suomalainen politiikka tahtoo ja profiloituu kuitenkin ajamaan yhteisià asioita.
Mene ja tiedà. Puhukaamme ensi vaaleissa kansankiihottamisesta!
Itse en usko, että pelkän seksuaalivähemmistön varaan rakentuva puolue tai ryhmittymä voisi suomalaisessa politiikassa pärjätä. Pelkkä seksuaalisuus tuntuu ainakin minusta aatteena hyvin erikoiselta - eikös jokainen meistä ihmisistä ole kuitenkin seksuaalinen olento? Tietysti "punaviiniä ja hyvää seksiä" voisi olla vaalilauseena populismia parhaasta päästä, mutta kuitenkin...
Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa seksuaalivähemmistöt saavat valita puolueensa aivan samoin kuin "me perusheterot" (?). Elämme kuitenkin 2000-lukua, ja tänä päivänä tähän asiaan liittyvän vastakkainasettelun ajan luulisi jo todellakin olevan ohitse.
Lähetä kommentti