Arkadianmäen pölyinen sateenkaari

Tilastojen mukaan valtaväestöstä noin kuusi prosenttia on homoseksuaaleja. Numero kuulostaa pieneltä, koska 94 prosenttia on muuta. Median päähenkilöt ja politiikan johtajat ovat yleensä keski-ikäisiä tai sen vaiheen ylittäneitä miehiä, joiden ymmärrys rajoittuu käsittämään ainoastaan miehen ja naisen yhdessäolon. Jo äidinmaidosta imetty perhemalli on ja pysyy eikä muita vaihtoehtoja oteta huomioon. Myös näissä vaaleissa tabu, seksuaalivähemmistöt, jäävät valtamediassa huomioimatta eivätkä suurin osa ehdokkaistakaan näe syytä puhua tasa-arvosta muuten kuin työelämän eurojen ja sukupuolten tasolla. Vastakkainasettelun aika, seksuaalisuuksien kannalta, ei ole ohi.

Suomenruotsalaisia on Suomessa suurin piirtein saman verran kuin seksuaalivähemmistöjä. Ruotsinkieltä puhuvalla vähemmistöväestöllä on oma puolue, joka on istunut hallituksessa vuodesta 1979 lähtien. Ruotsalaisten kansanpuolueella on ollut vähintään kymmenkunta edustajaa eduskunnassa aina, mikä ei ole suhteellista seksuaalivähemmistöjen edustajien kanssa. Jos Oras Tynkkynen on ainoa homoseksuaaliksi ilmoittautunut läsnä olevista päättäjistä, seksuaalivähemmistöjen edustus jää alle prosenttiin kahdestasadasta kansanedustajasta.

Suomenruotsalaisten asema Suomessa ei ole suoraan verrattavissa seksuaalivähemmistöihin, sillä eri kieli ei rajoita oikeuksia Suomessa, toisin kuin eri seksuaalisuus. Ilman seksuaalivähemmistöjen edustajia tasa-arvon toteutuminen on vaikeaa, sillä valtaväestö ei jaksa olla kiinnostunut pienien prosenttien ongelmista. Uusien kaappien ovien raottaminen eduskunnassa aukaisisi silmät sekä Arkadianmäellä että mediassa. Kaapista putkahtaisi tilastojen mukaan kaksitoista kansanedustajaa, jotka saisivat varmasti enemmän näkyvyyttä niin mediassa kuin eduskuntasalissakin. Tasa-arvosta voitaisiin jopa keskustella muutenkin kuin eurojen tasolla.

Seksuaalisuus vaaliteemana

Ranneliike- ja lepakkolaakso.net -sivustoilla seurataan vaaleja "sateenkaarenvärisestä näkökulmasta". Sivustojen päämääränä on osallistua vaalien keskusteluihin seksuaalivähemmistöjen suulla, mutta ennen kaikkea nostaa esiin vähemmistö-ehdokkaita. Suomessa on tällä hetkellä vain yksi julkisesti homo kansanedustaja. Ranneliike.netissä esitellään noin parikymmentä seuraavalle eduskuntakaudelle pyrkivää ehdokasta, jotka eivät myöskään ole heteroita.

Julkisesti seksuaalivähemmistön edustajiksi lukeutuvat ehdokkaat ovat vihreitä, punaisia tai tosi punaisia. Suomen eduskunnan ensimmäinen avoimesti homo kansanedustaja, Pirkanmaan ehdokas, Oras Tynkkynen (vihr.), kertoo, miksi kansanedustajat uskaltavat puhua homoseksuaalisuudestaan niin vähän. ”Ahdasmielisissä puolueissa avoimesti HLBT*-vähemmistöön kuuluminen voi olla raskasta”. (*HLBT=homo, lesbo, bi- ja transseksuaalit). Ahdasmielisiä puolueita Tynkkynen ei suostu luettelemaan, mutta huomauttaa kaikkien muiden puolueiden olevan vihreitä konservatiivisempia HLBT-asioissa.

Ranneliike.netistä löytyy lista puolueiden jakautumisesta syksyn hedelmöityshoitolakiäänestyksessä, josta näkyy Tynkkysen viittaama ahdasmielisyys. Vapaamielisempaa lakia vastaan äänestivät enemmistö keskustan ja kokoomuksen edustajista ja kristillisdemokraateista jokainen. Porvaripuolueiden ja kristillisdemokraattien ehdokkaista yksikään ei katso kuuluvansa sateenkaarivähemmistöön. Sateenkaarihallitukseen haluaisivat kuitenkin jokainen.

Miksi ranneliike kokoaa tällaisen listan? Miksi ehdokkaat haluavat tuoda julki seksuaalista suuntautumistaan? Ranneliike.netin ylläpitäjä Sami Mollgrenin mukaan vähemmistöehdokkaat tuotiin esiin valtamedian vaikenemisen takia. ”Haluamme myös herättää keskustelua siitä, ettei politiikka ole ensisijaisesti valkoisen heteromiehen hiekkalaatikko, jossa valkoiset heteronaisetkin ovat altavastaajina muista ryhmistä puhumattakaan”.

Avoimesta seksuaalisuudesta voi olla myös hyötyä. Tynkkysen mukaan ”ainoa homo”-superlatiivilla on uutisarvoa, minkä ansiosta Suomen nuorin kansanedustaja on saanut enemmän huomiota mediassa. Julkisuushakuisuus ei kuitenkaan ole Mollgrenin mukaan ehdokkaiden ranneliike.nettiin listautumisen tavoite. ”Niin kauan kuin tässä maassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät ole täysin tasa-arvoisia valtaväestön kanssa, on sateenkaarivähemmistöön kuuluminen tai sen oikeuksien puolesta liputtaminen asia, jota voi pitää eduskuntavaaleissa merkittävänä asiana”.

http://ranneliike.net/artikkelit.php?alue=eduskuntavaalit2007&juttu=erikoiset

http://www.orastynkkynen.fi/

Seksuaalisuus määrää ihmisarvon

Kristillisdemokraattien vaaliteesi, ”ihmisarvo on jokaisen ihmisen keskeisin oikeus”,ei siis ole kaikille.

Asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan jakavat puolueita ja aiheuttavat ristiriitoja puolueiden sisällä. Feministinen aloite on viiden puolueen nuorisojärjestöjen aloittama projekti, jonka tavoitteena on herättää keskustelua feminismistä ja ajaa samaa sukupuolta olevien parien oikeuksia. Aloitteen takana ovat vihreiden, kokoomuksen, Rkp:n, vasemmistoliiton ja Sdp:n nuorisojärjestöt. Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset kieltäytyivät projektista, sillä sana, seksuaalivähemmistö, ei mahdu heidän arvoihinsa. Kristillisdemokraattien vaaliteesi, ”ihmisarvo on jokaisen ihmisen keskeisin oikeus”,ei siis ole kaikille. Myös keskusta jäi pois projektista.

Vaikka Feministisen aloitteen ja lokakuussa hyväksytyn hedelmöityshoitolain takana on useita puoleita, vain vihreiden vaaliohjelmassa puhutaan suoraan seksuaalivähemmistöistä. Vihreät ajavat nais- ja miesparien adoptio-oikeutta ja mahdollisuutta avioliittoon. Liberaalilinja aiheuttaa vastareaktioita erityisesti kristillisten piirissä. ”Ohjelma on raamatunvastainen”, Kyllikki Malkki tuomitsee. Malkki on Kristillisdemokrattien puoluetoimiston toimistosihteeri.

Vihreiden Uudenmaanehdokkaan, Setan pääsihteerin, Aija Salon mukaan perheen sisäinen adoptio-oikeus on kuitenkin realistinen tavoite seuraavalle eduskuntakaudelle. ”Puolueet ymmärtävät, että tällaista tarvitaan. Nykyisessä mallissa lapsella on juridiset oikeudet vain toiseen vanhempaan. Jos juridinen vanhempi menehtyy, ei ole varmaa, että lapsen oikeus toiseen vanhempaan säilyy”, Salo kertoo.

Suurin osa erilaisia perhemalleja koskevista asenteista johtuu Salon mukaan tietämättömyydestä. Arkadianmäellä ei ole kaikilla selvillä, mitä seksuaalivähemmistö-sana tarkoittaa. ”Kun puhutaan seksuaalivähemmistöistä, osa kuvittelee, että kyse on seksistä. Tosiasiassa kyse on ihmisen persoonasta ja yhteiskunnan perhekäsityksestä”, Salo tarkentaa.

Vihreiden vaaliohjelma on hyvä esimerkki muille puolueille, ettei aina tarvitse yrittää miellyttää kaikkia. Valtavirran ulkopuolella on myös elämää, ja mikä parasta, sama äänioikeus.

http://www.feministinenaloite.org/index.html

http://www.vihreat.fi/system/files?file=Vaaliohjelma2007.pdf

http://www.aijasalo.fi/