Tuleepas kalliiksi

Brontën sisarusten teosten lueskelua nojatuolissa huopaan kääriytyneenä, kissa jaloissa torkkuen. Viikonloppuisin ehkä sämpylöiden leipomista ja rauhallista käveleskelyä kodin lähistöllä. Maailman menoa päivittelevää keskustelua kahvikupin äärellä ystävän kanssa. Kerran kuukaudessa saapuva pieni tukisumma, joka riittää juuri elämiseen, jos ei liikoja törsää.

Kun tästä vauhdikkaasta opiskelijaelämästä siirtyy joskus eläkkeelle, kaikki muuttuu. Tai no, kissa tuskin ainakaan on enää sama.

Äänestävän eläkeläisen ei tarvitse olla huolissaan: kaikki puolueet vannovat parantavansa eläkeläisten asemaa. Erityisesti sdp:n, kokoomuksen ja keskustan vaaliohjelmissa ollaan ikäihmisten ylimpiä ystäviä. Suurimpien puolueiden periaatteet ovat silmiinpistävän samanlaisia: kaikki ovat syvästi huolissaan erityisesti tulevaisuuden eläkkeiden ja hoivapalveluiden rahoittamisesta.

Kolmen suuren vaaliohjelmissaan esittämät rahoituskeinot muistuttavat niin ikään toisiaan. Eräs suosittu keino näyttää olevan vapaaehtoistoiminnan lisääminen. Kokoomus haluaa lisätä kansalaisjärjestöjen tukea ja painottaa vapaaehtoisen kansalaistoiminnan tärkeyttä vanhuksista huolehdittaessa. Keskustan mukaan ”lähiyhteisöt ja kolmas sektori on otettava tiiviimmin mukaan ikääntyneiden hoitoon”. Sdp:kin haluaa tukea eläkeläisjärjestöjen työtä ja laajemminkin edistää kansalaistoimintaa.

Vapaaehtoistyön esiinnosto kertoo hoivapalveluiden tulevaisuudesta. Maissa, joissa julkinen sektori heikommin huolehtii vähäosaisistaan, vapaaehtoistyö on arvossaan. Ovatko suuret puolueet suunnanneet katseensa jo tulevaisuuteen, jossa eläkeläisistä huolehtivat hyvinvointivaltion sijasta vapaaehtoiset järjestöt?

Entä keitä nämä vapaaehtoiset sitten olisivat? Jos minikokoinen ikäluokka ei riitä tulevaisuudessa edes täyttämään työpaikkoja, miten se voi riittää vapaaehtoistyöhön?

Toinen keino ratkaista eläkeläisten määrästä johtuva rahaongelma on patistaa eläkeläiset töihin. Sdp on kirjannut vaaliohjelmaansa, että eläkeläisten tulee halutessaan saada osallistua työelämään. Jos tulevaisuudessa eläkkeisiin ei enää ole varaa, mahdollisuus muuttuu pakoksi. Hyvästi leppoisat päivät nojatuolissa.

Kahdeksankymppisten työnteko ei ratkaise rahoitusongelmia, ainakaan jos uskoo kauppa- ja teollisuusministeriötä. Kansliapäällikkö Erkki Virtanen on näet tarkkaan laskenut, että ihmisen elämän viimeiset kaksi vuotta lääkkeineen ja raskaine hoitoineen ne vasta tulevatkin kalliiksi.

Yksikään poliitikko ei sentään ole vaalien alla keksinyt syyllistää liian hitaasta kuolemisesta.

Vaihtoehtoja löytyy, mutta kuka niitä kaipaa?

Tutkija Timo Tuikka tarttui 11.2. Hesarin sunnuntaidebatissa tärkeään aiheeseen. Tuikan mukaan politiikka on poistumassa politiikasta, kun puolueet eivät uskalla ottaa mihinkään kunnolla kantaa ja politiikka on muuttunut imagonmuokkaukseksi.

Isoja puolueita on helppo arvostella hajuttomuudesta ja mauttomuudesta. Tähänastisten vaalikeskustelujen perusteella puolueiden puheenjohtajat yrittävät miellyttää keskivertoäänestäjää ja välttelevät liian ideologisia kannanottoja.

Mutta ei hätää: pääpuolueiden aatteettomuuteen ja asiantuntijamaisiin lausuntoihin kyllästyneille löytyy vaihtoehtoja. YLE toteutti 8.2. julkisen palvelun tehtäväänsä. Se oli varannut kaksi tuntia prime time -aikaa ja marssitti ruutuun kaikki Suomen pienpuolueet. Siis ne, joilla ei ole edustajaa Arkadianmäellä.

Tv-tentti oli vähintään yhtä hyvää viihdettä kuin kaupallisilla kanavilla samaan aikaan pyörineet Lost ja House. Harvoin keskusteluohjelma huvittaa, säälittää, surettaa ja innostaa samaan aikaan.

Ohjelmassa esiintyi mm. kolmen eri kommunistipuolueen johtajat. Heitä yhdisti se, että jokainen oli riitaantunut edellisessä puolueessaan ja perustanut sen jälkeen uuden ryhmän, joka on edellistä oikeaoppisempi. Köyhien asialla -puolueen edustaja puolestaan poistaisi köyhyyden lakkauttamalla puoluetuet ja manaamalla demarit maan rakoon.

Eniten ohjelmassa hätkähdytti äärinationalisti, joka toivotti ”kaiken maailman mugabet ja ahmetit” pois maasta. Ehkä Suomi suomalaisille -vaatimukset vielä menivät sananvapauden piikkiin, mutta harvoin kuulee kenenkään kannattavan julkisesti oman käden oikeutta. Tämän turkulaisen kansanedustajaehdokkaan mukaan sakinhivutus olisi mitä mainioin tapa rangaista ulkomaalaistaustaisia rikollisia. Riittiköhän ehdokkaan kielenkäyttö täyttämään kansanryhmän vastaisen kiihotuksen tuntomerkit?

Ääriryhmillä ei onneksi ole ollut kovin vetovoimaisia ehdokkaita. Millainen mahtaisi olla eduskunta, joka koostuisi pienpuolueiden ihmisistä?

Suurten puolueiden värittömyys alkoi ohjelman aikana tuntua kodikkaalta ja turvalliselta. Jos ideologisuus tarkoittaa tänä päivänä samaa kuin yksisilmäisyys ja äkkijyrkkyys, niin ehkä konsulttien rakentamat imagopuolueet ovat parempi vaihtoehto.

Vai voisiko aatteellisuus sittenkin tarkoittaa jotain ihan muuta?

Suomenruotsalaisten onnellinen yhteisö

Suomenruotsalaisten medioiden vaalijutuissa pidetään omien puolta. Esimerkiksi Vasabladet kehotti jo tammikuun pääkirjoituksissaan ruotsinkielisiä äänestämään RKP:tä, Ruotsalaista kansanpuoluetta, ja muutenkin kirjoituksista havaitsee hengennostatuksen “omien” kannattamiseen.

Kristillisdemokraattien suunnalta on kuulunut jupinaa siitä, että RKP on ollut mukana hallituksessa liian pitkään ja voisi vaihteeksi kokeilla oppositioroolia. Vihreiden haaveena taitaa olla RKP:n syrjäyttäminen hallituksesta. Muissakin puolueissa on jäseniä, jotka jo ennen vaalitulosten kuulemista kannattavat RKP:n siirtämistä oppositioon. RKP toivoo arvostelun kääntyvän lopulta puolueen eduksi, kun suomenruotsalaiset puolustautuvat ja aktivoituvat äänestämään.

Olen välillä epäillyt, päätyykö RKP jonkinlaiseksi joojoo-puolueeksi, joka yrittää miellyttää kaikkia saadakseen ääniä muiltakin kuin ruotsinkielisiltä kansalaisilta. Jossakin vaiheessa puolue ilmoitti olevansa “suomalainen kansanpuolue” eikä suinkaan pelkkä kielipuolue. Mainoslause on edelleen käytössä, mutta epäilyni tärkeimpien äänestäjien unohtamisesta kumosi lapsiasiavaltuutetun kysely, johon puolueet vastasivat. Kysymysten aiheena oli lasten hyvinvointi. Kun lapsiasiavaltuutettu kysyi, mitä lasten ja nuorten palveluita puolueet kehittäisivät, RKP:n vastaus oli “Iltapäivätoiminta kouluissa, kielikylvyt.”

Kielikylvyt? Todellakin, kielikylvyt? Ei päivähoito, ei kouluterveydenhuolto, ei mielenterveyspalvelut. Kielikylvyt. Olen lukenut tutkimustuloksia, joissa suomenruotsalaisten todetaan olevan muita suomalaisia onnellisempia. Ehkä puolue perustelee samoilla tutkimuksilla suorastaan omituista vastaustaan: tehdään kaikista lapsista suomenruotsalaisia – vähintään kaksikielisiä – niin onnellisuus on taattu. Tuolla vastauksella en usko suomenkielisten ääniä tippuvan ja muutama ruotsinkielinenkin saattaa antaa äänensä jollekin muulle kuin Ruotsalaiselle kansanpuolueelle.

Vaaligalleria

Politiikka valuu nettiin hitaasti, mutta varmasti. Jännittävintä vaalisisältöä löytyy nuorison suosimasta Irc-galleriasta, jossa väriä tunnustetaan yhteisöissä.

Tein pienen kannatustutkimuksen gallerian puolueille. Tulokset ovat tässä:

Kokoomus 509 (Yhteisöt: Kokoomus, kokoomusnuoret)
Vasemmistoliitto 430 (Vasemmistoliitto, vasemmistonuoret)
Vihreät 156 (Vihreät, vihreät nuoret ja opiskelijat)
Demarit 96 (Demarinuoret, demarit, sdp)
Keskusta 63 (Keskustanuoret)
Perussuomalaiset 62 (Perussuomalaiset)
Kristilliset 21 (KD-nuoret, tiukkapipo)

Netissä mielipiteet ja asenteet kärjistyvät aivan itsestään. Nyt on näemmä muotia olla reilusti porvari tai vassari. Mielenkiintoista on se, etteivät kaksi suurinta, keskusta ja demarit, saa juurikaan kannatusta galleriassa. Ovat kaiketi turhan mainstream - tai sitten eivät vain ole ymmärtäneet jokapäiväisen galtsumme aivopesumahdollisuuksia.

Yksi kuitenkin on: Vihreät. Viime heinäkuun lopulla perustettu yhteisö hehkuu vaivannäköä ja eduskuntaehdokkaita. Vihreiden galleriayhteisö on Olli-Poika Parviaisen käsialaa. Parviainen toimii kansanedustaja Oras Tynkkysen avustajana ja vaalikampanjan päällikkönä. Tynkkynen
muuten ymmärsi kuvittaa profiiliaan vasta lokakuussa.

No, Vihreiden vaalityön kunniaksi on mainittava selkeä kiinnostus galleriaa kohtaan. Näin ei ole jokaisen ehdokkaan kohdalla... Sori vaan Jaakko. Lohduttaudu sillä, että et ole ainoa ilmaisen mainostilan haistanut.

Poliittinen korva etäällä nuoren äänestä

Ei ole sattumaa, että Alma Median vuoden alussa teettämässä kyselyssä vastaajat arvottivat hyvinvointipalveluihin liittyvistä kohteista tärkeimmäksi lasten, koululaisten ja nuorten hyvinvoinnin.

Siitä poru mistä puute. Tuntuu siltä, että ainoa, joka ottaa lasten toiveita vastaan on Korvatunturin pukki, ja hänkin pitäytyy lahjoissa, jotka voi kääriä paperiin. Toki kuuloelimellä kampanjoineen kokoomuksen Katainen on lausunut yhdeksi puolueen kannattamaksi asiaksi koululuokkien koon pienentämisen.

Tiedossa on kuitenkin ollut jo pitkään, että luokan hankalimmat oppilaat rauhoittuvat usein huomattavasti, kun heidät siirretään pienempään luokkaan tai pienempään kouluun, jossa opettajalla on jokaiselle oppilaalle enemmän aikaa.

Luokkakokoa ovat varmasti kasvattaneet kyläkoulujen lakkauttamiset. Olisiko luokkien paisuminen kenties voitu ehkäistä pitämällä suurempi osa kouluista auki? Olisi kiinnostava tietää, kuinka paljon tulisi maksamaan uusien luokanopettajien ja kuraattorien palkkaaminen, jos luokkakokoa isoissa kouluissa päätettäisiin supistaa. Kuinka monta kyläkoulua samalla menoerällä olisi pidetty toiminnassa?

Nuoret nähdään useinmiten oppilaina ja opiskelijoina, mutta näissäkään rooleissa heidän ääntään ei ole kuultu eduskunnassa niin, että sillä olisi ollut suuremmin merkitystä.

Kolmas helmikuuta uutisoitiin, että Suomen lukiolaisten liitto pettyi hallitusryhmiin. Nämä hyväksyivät kansanterveyslain muutoksen, joka siirsi lukiolaiset kouluterveydenhuollosta opiskeluterveydenhuoltoon. Korkeakouluopiskelijat ovat parjanneet jo pidemmän aikaa jälkimmäisenä mainittua terveydenhuoltoa merkittävistä puutteista.

Kesällä opiskelijaliitot ilmaisivat tyytymättömyytensä opintotuen korottamattomuuteen.

Suvena julkaistiin myös nuorisojärjestö Allianssin raportti nuorten elinoloista. Sen mukaan suomalaisnuorten eriarvoistuminen on kasvanut. Vakavassa syrjäytymisvaarassa arvellaan olevan 15 000 – 20 000 nuorta.

Aiheesta Helsingin Sanomille kommentoinut Allianssin puheenjohtaja Ossi Heinänen sanoi, että avaintekijä olisi, kas kas, ennaltaehkäisevä työ.

Raportin mukaan monilla nuorilla on myös etäinen suhde politiikkaan. Jättävätkö puolueet juuri tästä syystä nuorten agendat väliin ja vouhkaavat ennemmin vanhusten asioista? Arvellaan, ettei se nuori kuitenkaan jaksa äänestää. Puolue, joka uskaltaisi puoltaa nuorille tärkeitä asioita, voisi kuitenkin herättää suuren osan nukkuvista äänestäjistä.

Allianssi kannustaa nuoria tulevaisuuden aktiivisiksi äänestäjiksi järjestämällä varjovaalit eduskuntavaalien alla. Nuorisovaalit toteutetaan myös uurnavaaleina. Äänestysaika on 1. – 13. maaliskuuta ja tulokset julkaistaan 14. päivä samaa kuuta.

http://www.valtikka.fi/nuorisovaalit

Seksuaalisuus määrää ihmisarvon

Kristillisdemokraattien vaaliteesi, ”ihmisarvo on jokaisen ihmisen keskeisin oikeus”,ei siis ole kaikille.

Asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan jakavat puolueita ja aiheuttavat ristiriitoja puolueiden sisällä. Feministinen aloite on viiden puolueen nuorisojärjestöjen aloittama projekti, jonka tavoitteena on herättää keskustelua feminismistä ja ajaa samaa sukupuolta olevien parien oikeuksia. Aloitteen takana ovat vihreiden, kokoomuksen, Rkp:n, vasemmistoliiton ja Sdp:n nuorisojärjestöt. Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset kieltäytyivät projektista, sillä sana, seksuaalivähemmistö, ei mahdu heidän arvoihinsa. Kristillisdemokraattien vaaliteesi, ”ihmisarvo on jokaisen ihmisen keskeisin oikeus”,ei siis ole kaikille. Myös keskusta jäi pois projektista.

Vaikka Feministisen aloitteen ja lokakuussa hyväksytyn hedelmöityshoitolain takana on useita puoleita, vain vihreiden vaaliohjelmassa puhutaan suoraan seksuaalivähemmistöistä. Vihreät ajavat nais- ja miesparien adoptio-oikeutta ja mahdollisuutta avioliittoon. Liberaalilinja aiheuttaa vastareaktioita erityisesti kristillisten piirissä. ”Ohjelma on raamatunvastainen”, Kyllikki Malkki tuomitsee. Malkki on Kristillisdemokrattien puoluetoimiston toimistosihteeri.

Vihreiden Uudenmaanehdokkaan, Setan pääsihteerin, Aija Salon mukaan perheen sisäinen adoptio-oikeus on kuitenkin realistinen tavoite seuraavalle eduskuntakaudelle. ”Puolueet ymmärtävät, että tällaista tarvitaan. Nykyisessä mallissa lapsella on juridiset oikeudet vain toiseen vanhempaan. Jos juridinen vanhempi menehtyy, ei ole varmaa, että lapsen oikeus toiseen vanhempaan säilyy”, Salo kertoo.

Suurin osa erilaisia perhemalleja koskevista asenteista johtuu Salon mukaan tietämättömyydestä. Arkadianmäellä ei ole kaikilla selvillä, mitä seksuaalivähemmistö-sana tarkoittaa. ”Kun puhutaan seksuaalivähemmistöistä, osa kuvittelee, että kyse on seksistä. Tosiasiassa kyse on ihmisen persoonasta ja yhteiskunnan perhekäsityksestä”, Salo tarkentaa.

Vihreiden vaaliohjelma on hyvä esimerkki muille puolueille, ettei aina tarvitse yrittää miellyttää kaikkia. Valtavirran ulkopuolella on myös elämää, ja mikä parasta, sama äänioikeus.

http://www.feministinenaloite.org/index.html

http://www.vihreat.fi/system/files?file=Vaaliohjelma2007.pdf

http://www.aijasalo.fi/

Bemarilla vien sut lapiohommiin

”Parempi vaihtoehto olisi, jos luopuisimme ihmisten hyysäyksestä ja laittaisimme lapion käteen. Työ tekijäänsä kiittää.”

Porin kaupunginvaltuuston maanantainen kokous sai rutkasti lisämaustetta, kun laaditusta köyhyysselvityksestä käydyn keskustelun yhteydessä pönttöön asteli valtuuston kuopus, 27-vuotias Eerik Heijari (kok). Kansanedustajaksi pyrkivän Heijarin puheenvuorossa kuultu oheinen lause herkisti myös paikalliset tiedotusvälineet: Satakunnan Kansan Ville Hammarberg katsoi Heijarin töpeksineen pahemman kerran, demarilehti Uuden Ajan Jukka Vilponiemen mielestä nuoren kaupunginvaltuutetun puhe oli taasen "tyyppiesimerkki uusliberalistisesta ja yksilökeskeisestä ajattelusta". Niinhän sitä sanotaan, että tärkeintä julkisuudessa on kunhan nimi kirjoitetaan oikein, mutta jo vuosikymmenten ajan politiikkaa seuranneiden toimittajien kritiikki ei liene parasta mahdollista myönteistä mainosta eduskuntavaalien ensikertalaiselle.

Heijarin nousu politiikkaan on tapahtunut räväkästi. Autonhajottamobisneksellä loistavasti menestyneen nakkilalaisen yrittäjäperheen vesa nousi Porin kaupunginvaltuustoon ensikertalaisena syksyllä 2004. Nousua ovat avittaneet ilmeinen rohkeus sekä sujuva huumorintaju ja supliikki. Pätäkän puute ei ole myös hullumpi asia itsensä tunnetuksi tekemisessä - sen on huomannut myös Porin katukuvassa Heijarin karauttaessa ohitse BMW Z3 Roadsterilla.

Nuori kansanedustajaehdokas ei kuitenkaan koe suustaan päässeen sammakoita. Päinvastoin:
"Olen valmis allekirjoittamaan sanomani koska tahansa uudelleen. Sanokoon lehdet mitä haluavat. Minun tehtäväni on auttaa kaikkia porilaisia, myös köyhiä. Uskon että työtä heille antamalla saavat heidän elämänsä uuden paremman tarkoituksen. Kaupan päälle tulee heille hyvä mieli." (blogimerkintä 1.2.)

Kieltämättä Heijarin kaltaiset, populismia taitavasti puhuvat nuoret varsat luovat särmää monesti varsin tasapäiseen politiikan nuorisokaartiin. Eri asia on, miten kansa lämpeää avoimen uusliberalististen silmien takaa maailmaa katsovalle Eerikille. Suuri kansansuosio helpottuisi, jos Eerik muistaisi agendallaan myös muitakin kuin opiskelijoita: vaalikonevastauksista kun voi helposti lukea, että opintotukea voisi kyllä korottaa, mutta työttömillä ja eläkeläisilläkin on jo vähän liikaakin varallisuutta. Kukapa tietää: ehkä tulevaisuuden Suomessa Säkylän Virttaankankaalla tekevätkin risusavottaa Olavi Mäenpään pakolaiset ja Eerik Heijarin työttömät yhdessä?