Politiikka kehiin, vaalit ovat ohi

Sunnuntain vaalivalvojaiset osoittivat taas, että eduskuntaavaleista saadaan aikaiseksi yhden illan mittainen draama. Vaalien "tulos" ehtii muuttua illan mittaan monta kertaa, mikä jaksaa ihmetyttää ainakin Ison Pajan permannolle komennettuja toimittajia vaalista toiseen.

Tällä kertaa ihmettelyä ei tosin tarvinnut näytellä, sillä suurimpien puolueiden kamppailu oli harvinaisen tiukka.

Ainakin tämä Vaalitsija huokaisee helpotuksesta, kun vaalit ovat ohi. Ei siksi, että vaalikamppailussa tai puolueissa olisi ollut mitään erityistä vikaa. Luulen kuitenkin, että oikeasti kiinnostavat vaiheet ovat vasta edessäpäin. Kun puolueet alkavat keskustella uuden hallituksen muodostamisesta, kunkin on lyötävä tiskiin omat poliittiset tavoitteensa.

Vaalit ovat ohi, politikointi voi siis alkaa.

Energialla on monia asenteita maapallon kolkasta toiseen

Blogipostaaminen on sitten vaikeata kun on skotlantilainen kaveri vieraisilla. Ensisijaisesti sen vuoksi, että hän juo mielellään olutta aamusta iltaan, mutta toissijaisesti siksi että en ole muutamaan päivään puhunut mitään muuta kuin politiikkaa.

Tutkija Jari Lyytinen kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivulla (€), että Suomi on jäämässä pahasti jälkeen energiapolitiikan edistyksellisyydessä. Syy tähän on se, että Suomi tukeutuu vanhankantaisiin energiajärjestelmiin, kuten tehottomaan sähkölämmitykseen. Vanhankantaiset energiamuodot, kuten polttoöljyn käyttö omakotitalojen lämmikkeenä (HS Talous, €), tiputtavat meitä kelkasta jatkuvasti.

Tämä on varmasti totta, ja Suomi joutuu häpeään jos sitä vertaa esimerkiksi Ruotsin edistykselliseen energiapolitiikkaan. Tai saman suuntaista energiapolitiikkaa molemmat harjoittavat, mutta Ruotsi pyrkii olemaan liikkeissään Suomea nopeampi.

Mutta silti väitän, että meillä skandinaviassa asiat ovat huomattavan hyvin, ainakin verrattuna Isoon-Britanniaan. Ensinnäkin, väestömme ja koko yhteiskuntamme infrastruktuuri on paljon pienempi ja ketterämpi kuin britannian kaltaisissa väestöltään isoissa ex-imperiumeissa. Me pienemmät kansakunnat voimme vaihtaa lamput ympäristöystävällisempiin versioihin ja määrätä, että tästä edespäin talot on rakennettava tietyllä tavalla. Asia on erilailla britanniassa, missä suuri osa taloista on rakennettu ennen 1900-lukua, ja sellaista infrastruktuuria on vaikeaa nyt jälkikäteen muuttaa. Muutos olisi liian raskas.

Eikä haluakaan ole aivan samalla tavalla kuin meillä täällä Pohjoismaissa. Kyllä, skotlantilainen kaverini ihmettelee ja ihailee energiaystävällistä taloamme ja sitä miten kierrätämme kaiken ja pesemme vain täysiä koneellisia astioita tai pyykkiä. Mutta, takaisin kotona Glasgow'ssa hän asuu valtavassa 1800-lukulaisessa kerrostalossa, jossa ei ole kierrätyspisteitä ja lämmitys tapahtuu kaasulla kahden tunnin ajan aamulla ja illalla. Tällä tavalla vähän jälkeenjäänyttä systeemiä on vaikea muuttaa. Meillä asiat ovat onneksi toisin.

Paikallisasiat puhuttavat enemmän kuin pakkoruotsi

Pakkoruotsi ja ruotsin kieli nousivat lopulta myös vaalikeskusteluihin. Ruotsalaisen Kansanpuolueen puheenjohtajalta Stefan Wallinilta on erilaisissa vaalitenteissä kyselty pakkoruotsista ja onko RKP hallituksessa takaamassa pakollisen ruotsinopiskelun.

Wallin on todennut puolueensa kannattavan yleissivistystä ja tukevan kaksikielistä Suomea. Hän ei omien sanojensa mukaan käytä termiä pakkoruotsi, koska muitakin aineita on pakko opiskella koulussa.

Paikallisesti ruotsinkielisillä tai kaksikielisillä alueilla on meneillään merkittävämpiä asioita kuin yleinen pakkoruotsi. Sipoon alueen liittäminen Helsinkiin puhuttaa Uudenmaan vaalipiirissä ja muuallakin Suomessa. Vaasan seudulla ruotsinkieliset vastustavat kielipoliittisista syistä Mustasaaren kuntaliitosta Vaasan kanssa ja länsirannikon ruotsinkieliset haluavat oman ruotsinkielisen poliisipiirin eivätkä yhteistyötä suomenkielisten kuntien kanssa. Sisäasiainministeriön asettaman työryhmän ajatuksena on muodostaa nykyisistä Kokkolan, Pietarsaaren ja Kaustisen kihlakuntien poliisilaitoksista yksi yhteinen sekä nykyisistä Vaasan, Mustasaaren, Närpiön ja Kyrönmaan kihlakuntien poliisilaitoksista toinen poliisilaitos.

Åbo Underrättelser teki kyselytutkimuksen Turun seudun ruotsinkielisille. Joka neljäs kyselyn vastaaja pitää tärkeimpänä vaalikysymyksenä palvelua omalla kielellä, joten aihe selvästi huolestuttaa alueen ruotsinkielisiä. Kyselyn vastaajien tärkeysjärjestyksessä seuraavana ovat terveydenhoito ja huolenpito sekä työllisyys, jotka ovat nousseet vaalikysymysten kärkeen myös koko maan kattavissa vaalikyselyissä.

Myös YLEn ruotsinkielinen uutis- ja ajankohtaistoimitus teetti Institutet för finlandssvensk samhällsforskningilla vaalitutkimuksen suomenruotsalaisten mielipiteistä. Tutkimuksen mukaan RKP lisäisi kannatustaan muiden puolueiden kustannuksella, ja ainoastaan Kansallisen Kokoomuksen kannattajista ei siirtyisi äänestäjiä RKP:n leiriin. Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Helsingin vaalipiirissä itse asiassa entiset RKP:n äänestäjät antaisivat tänä vuonna äänensä kokoomukselle.

Kyselyyn vastanneista yllättäen vain noin puolet on sitä mieltä, että RKP:n on ehdottomasti oltava seuraavassa hallituksessa. Tosin lisäksi 40 prosenttia sanoo, että haluaisi mielellään saada puolueen hallitukseen. Hieman yli 70 prosenttia vastaajista aikoo äänestää RKP:tä. Tietenkin myös jotkut suomenkieliset antavat äänensä puolueelle, joten tutkimustulosten perusteella RKP:n ennustetaan saavan takaisin yhden paikoista, jotka se menetti edellisissä eduskuntavaaleissa. Kaikki tietenkin riippuu lopulta eri kansanryhmien äänestysaktiivisuudesta. Ylihuomennahan se selviää.

SAK:n kampanja löi hutin ja osui maaliin

Eikö tässä blogissa tosiaan ole vielä keskusteltu SAK:n kohutuista vaalimainoksista? Niistä, joita esiteltiin tv-uutisissa; jotka herättivät niissä esiintyneeseen sikapossuporvariin itsensä rinnastaneet yrittäjät sekä muutamat keskustan ja oikeiston ehdokkaat syyttämään SAK:ta jopa kiihotuksesta kansanryhmää vastaan; mainoksista, jotka SAK:n johto veti pois, kun keskusjärjestöä lähellä olevat vasemmistopiiritkin hermostuivat niiden sisällöstä?

Verkon muissa blogeissa aiheesta kirjoitetaan hyvinkin kiinnostuneina. Ja mielipiteitä on laidasta laitaan.

Kokoomuksessa ollaan SAK:n mainoksesta kovin käärmeissään. Esimerkiksi Vaasan vaalipiirissä ehdolla oleva Linda Karhinen on suorastaan vetänyt herneen nenään: hänen mukaansa "SAK:n yrittäjiä loukkaava ja suorastaan halveksima [kirjoitusvirhe Karhisen, AL] mainoskampanja on selvä osoitus siitä, kuinka vääristynyt ammattijärjestön suhtautuminen on edelleen yrittäjiä kohtaan." Nuori varsinaissuomalainen demariehdokas Esa Suominen puolestaan puolustaa SAK:n kampanjaa henkeen ja vereen ja ihmettelee, miksi järjestö luopui mainoksista ilman kunnon taistelua.

Olipa vasemmistopuolueiden ja SAK:n historiasta kumpuavasta yhteistyöstä mitä mieltä tahansa, niin se on myönnettävä, että ammattijärjestön mainoskampanja on täyttänyt tehtävänsä yhdessä päämäärässään. Tarkoitus oli saada aikaan keskustelua, ja siinä SAK onnistui.

Mainosten vaikutusta äänestysaktiivisuuteen tai vasemmisto- ja oikeistopuolueiden kannatuksen muutoksiin voi ainoastaan arvailla. Edes vilkas ennakkoäänestys ei vielä takaa aiempaa korkeampia äänestysprosentteja.

Lähes kaikki ovat kaipaavinaan politiikkaan lisää politiikkaa ja enemmän räväkkyyttä. Kun vaalien alla sitten joskus esitetään vähän kärjistävämpiä mainoksia, niistä nousee heti suuri haloo. Vastustajat ja lehdistö etsivät virheitä mainoksista suurennuslasien kanssa.

SAK:ta voi aiheellisesti syyttää ajattelemattomuudesta ja huonosta mausta. Ehkä myös mainoksista suivaantuneet yrittäjäpomot voisivat miettiä suhtautumistaan. Sanotaanhan, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, ja ettei pitäisi provosoitua, kun provosoidaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että vaalien alla käytävä keskustelu jää vaisuksi. Vaaleihin on toki aikaa vielä lähes kaksi viikkoa, joten puolueilla, niiden puheenjohtajilla ja ehdokkailla on hyvää aikaa parantaa. Jos nämä vaalit kuitenkin muistetaan vain SAK:n mainoksista, niin vikaa täytyy kyllä etsiä jostain muualta kuin Hakaniemen torin laidalta. Ammattiyhdistysmiehet sentään yrittivät parhaansa, jotta "välivaalienkin" alle saatiin puheenaihetta.

Uni ei tule vielä pitkään aikaan

Kiihkeäksi käy ennen kuin loppuu. Kunnes alkaa heti saman tien uudestaan. Tämän viikon sunnuntaina on selvillä, miten maa lähtee makaamaan seuraavan neljän vuoden ajaksi. Heti maanantaina alkaa uusi vääntö, kun erilaiset, hallitus- ja ministerivaihtoehtoja käsittelevät paperit otetaan kassakaapeista. Jos yöunet ovat kampanjan aikana jääneet vähiin, ei uniasioihin ole luvassa helpotusta vielä pitkään aikaan, jos nalli napsahtaa omalle kohdalle. Tosin näissäkin hommissa sitä saa mitä tilaa.

Valtakunnan tasolla loppumetrit ovat vaikuttaneet jopa yllättävän siisteiltä - mitä nyt se toinen iltapäivälehti yrittää vielä kaataa lisää vettä myllyyn ja muuan palkansaajajärjestö kääntää itseironialla vaikeudet voitoksi. Onkohan kukaan muu ihmetellyt, mistä Iltalehti on mahtanut saada herra Luhtasen puhelinkeskustelut selville? Medialle kun ei kuuntelulupia myönnetä.

Viimeisiä ääniä kaivetaan epätoivon vimmalla myös maakunnista. Ainakaan Satakunnassa vastakkainasettelun aika ei ole ohitse, jos katsoo tilannetta vaikkapa kokoomuksen riveissä. Kampanjaansa euron poikineen käyttänyt porilainen asianajaja Sampsa Kataja on käynyt vetämässä avauslyöntejä niin jääpallojoukkue Narukerän kuin kiekkoseura Ässienkin kotiotteluissa. Urheilumiehen statusta korostavan Sampsan kampanjaa vauhditettiin viime lauantaina muun muassa Porin kävelykatua pitkin juoksevalla mainosbanderollilla (!), jota päin ajautuneet palkittiin ääniharavalla. Syytä onkin, sillä vastassa on Rauman Lukon toimitusjohtaja Jyrki Santala, joka pääsee Äijänsuon hallille jo työnkin puolesta. Tämä on varmasti vaikuttanut siihen, että nykyinen Lukon päävalmentaja, vielä viime vuonna Porin Ässät hopealle valmentanut Mika Toivola on nyt ilmoittanut julkisesti tukensa Jyrki Santalalle. Jännäksi menee, niin kaukalossa kuin kabineteissa. Oma sanansa on vielä sanottavanaan myös ex-kansanedustaja Jouni "Robinson" Lehtimäellä, jolla on takanaan ainakin Kalevi "Korsto" Lammisen ja porilaisen salibandyväen tuki.

Kova tilanne on myös toisella laidalla. Vasemmistoliiton Veijo Puhjoa haastaa toden teolla hyökkäystrio Nummelin (ei turkulaista puolustajasukua)-Hirvonen-Sandberg. Kaksi paikkaa on kiikarissa, mutta tiukaksi menee: lisäpaikkoja kun odottavat muutkin. Ruuan määrästä asia ei varmastikaan jää kiinni: omien telttojensa voimin Porin kävelykadulla viime lauantaina päivystäneet Nummelin ja Hirvonen jakoivat kymmeniä paketteja makkaraa ja litrakaupalla soppaa. Nälkäisten vatsat eivät Porissakaan suudelmista täyty.

Aiemmin mainitun itseironian voimaan luotetaan myös paikallistasolla. Sdp:n Helena Heljakka oli tuonut Eetunaukiolle Sisu-miehistönkuljetusajoneuvon, jolla viitataan läheisesti mainoslauseeseen "reilusti, turvallisesti, suomalaisella sisulla". Porissa tunnetusti aktiivinen toriparlamentti näki Sisussa muutakin symboliikkaa, kun asiaa peilattiin taannoin valtakunnallistakin julkisuutta saaneeseen uutiseen. Sisulla varmasti aukeaa raskainkin ovi, saas nähdä ulottuuko vääntövoima Arkadianmäelle asti.

Vaikka monet ovatkin kritisoineet eduskuntataistoa särmättömäksi, löytyy asetelmasta kuitenkin vielä mukavasti vääntöä sunnuntaita ajatellen. Suosiotaan kasvattaneen ennakkoäänestyksen perusteella voi ainakin arvella, että äänestysaktiivisuus nousee viime vaaleista selvästi. Ennustankin, että tuleva vaalitulos tuo Arkadianmäelle paljon uusia kasvoja. Televisiot siis auki sunnuntai-iltana: silloin on luvassa vuoden jännittävin viihdeohjelma.

Arkadianmäen pölyinen sateenkaari

Tilastojen mukaan valtaväestöstä noin kuusi prosenttia on homoseksuaaleja. Numero kuulostaa pieneltä, koska 94 prosenttia on muuta. Median päähenkilöt ja politiikan johtajat ovat yleensä keski-ikäisiä tai sen vaiheen ylittäneitä miehiä, joiden ymmärrys rajoittuu käsittämään ainoastaan miehen ja naisen yhdessäolon. Jo äidinmaidosta imetty perhemalli on ja pysyy eikä muita vaihtoehtoja oteta huomioon. Myös näissä vaaleissa tabu, seksuaalivähemmistöt, jäävät valtamediassa huomioimatta eivätkä suurin osa ehdokkaistakaan näe syytä puhua tasa-arvosta muuten kuin työelämän eurojen ja sukupuolten tasolla. Vastakkainasettelun aika, seksuaalisuuksien kannalta, ei ole ohi.

Suomenruotsalaisia on Suomessa suurin piirtein saman verran kuin seksuaalivähemmistöjä. Ruotsinkieltä puhuvalla vähemmistöväestöllä on oma puolue, joka on istunut hallituksessa vuodesta 1979 lähtien. Ruotsalaisten kansanpuolueella on ollut vähintään kymmenkunta edustajaa eduskunnassa aina, mikä ei ole suhteellista seksuaalivähemmistöjen edustajien kanssa. Jos Oras Tynkkynen on ainoa homoseksuaaliksi ilmoittautunut läsnä olevista päättäjistä, seksuaalivähemmistöjen edustus jää alle prosenttiin kahdestasadasta kansanedustajasta.

Suomenruotsalaisten asema Suomessa ei ole suoraan verrattavissa seksuaalivähemmistöihin, sillä eri kieli ei rajoita oikeuksia Suomessa, toisin kuin eri seksuaalisuus. Ilman seksuaalivähemmistöjen edustajia tasa-arvon toteutuminen on vaikeaa, sillä valtaväestö ei jaksa olla kiinnostunut pienien prosenttien ongelmista. Uusien kaappien ovien raottaminen eduskunnassa aukaisisi silmät sekä Arkadianmäellä että mediassa. Kaapista putkahtaisi tilastojen mukaan kaksitoista kansanedustajaa, jotka saisivat varmasti enemmän näkyvyyttä niin mediassa kuin eduskuntasalissakin. Tasa-arvosta voitaisiin jopa keskustella muutenkin kuin eurojen tasolla.

Kansanedustajia ja imagoyksilöitä

Vaatimattomat suomalaisetkin jaksavat aina sopivassa välissä ylpeillä sillä, että juuri Suomessa miehet ja naiset olivat tasa-arvoisia äänestäjiä ja ehdokkaita ensimmäisenä maailmassa.

Mutta mikä on muuttunut sadassa vuodessa? Maa ainakin, mutta onko eduskunta pysynyt mukana? Poliitikon ihonväri ja sukupuoli korostuvat yhtä lailla USA:n presidenttikandidaattien kampanjoinnissa kuin kansanäänestyksessä Arkadianmäelle.

Hollantilainen ystäväni sanoi, että hänen mielikuvissaan Suomi on kuin Alankomaat 90-luvulla: Hyvinvointijärjestelmä on vielä purkamatta ja kansainvälistyminen käynnissä. Tulisiko Helsingin kaupunginvaltuutettu Zahra Abdullasta sitten Suomessa sellainen edelläkävijä kuin Ayaan Hirsi Alista Alankomaissa, ulkomaalaissyntyinen kansanedustaja.

Vuoden maahanmuuttajamies-palkintoa ei Suomessa jaeta. Maahanmuuttajanainen-palkinto sen sijaan kyllä. Abdulla sai palkinnon muutama vuosi sitten. Maahanmuuttajanaisten julkisuussuhde vaikuttaa jotenkin helpommalta kuin maahanmuuttajamiesten. Naiseudella saa politiikassakin median huomion. Vaikka huomion taso sitten olisikin vaatteissa, kampauksessa ja meikeissä.

Mutta miksi vaikka suomenvietnamilainen äänestäisi esimerkiksi suomenetiopialaista? Ajatteleeko äänestäjä maahanmuuttajaehdokkaan edustavan maahanmuuttajia? Heidi Hautala on kertonut äänestäneensä viime eduskuntavaaleissa Zahra Abdullaa.

Nyt kansanedustajaehdokkaina on 30 maahanmuuttajataustaista ihmistä. Heistä osa on sellaisten puolueiden listoilla, joilla ei tunnu olevan maahanmuuttoon minkäänlaista osaa tahi kiinnostusta. Mutta palveleeko sekään ketään, että tiedotusvälineet leimaavat näitä ehdokkaita imagosyistä valituiksi.

Mutta kuten tässäkin blogissa on jo useaan otteeseen todettu, asiat eivät välttämättä sillä parane, että ihminen äänestäisi ihmistä. Äänensä loppusijoitusta ei voi tietää, ja valittuja sitoo puoluekuri.

Taitaapa suomalaisilla olla syytä ylpeilyyn sittenkin, kun USA:n presidentti on nainen, ja ehkäpä vielä joku muu kuin valkoinen. Tosin sitten kun näin käy, eivät ihonväri ja sukupuoli enää ehkä olekaan niin ihmeellinen juttu.